Psalms 137

1 Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2 Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3 Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4 Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5 Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7 Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8 Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9 Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.