Psalms 2

1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.